G.Loomis cup 2015

Hollannissa järjestettiin kaksi viikkoa sitten 26:n joukkueen järvikisa. Seurastamme ampui matkaan Heikki, Rysä, Jugi ja minä. Kutsujana ja kisan järjestäjänä toimi äärettömän mukava Semih Egemen. Semih on ammatiltaan tieliikenneinsinööri ja pyörittää siinä sivussa Fasnaflyfishing putiikkia. Kisapaikkana toimi Visdorado 'de Kool'. Alueella oli lätäkköä jos jonkinlaista, karpin kalastuksesta aina pelkästään virvelillä tapahtuvaan killen ongintaan. Majoituimme aivan kisajärven rannassa ja perille päästyämme polte päästä heittämään oli jäätävä.

 

Ennakkotietojen mukaan kalaa oli laitettu monttuun 1500 kpl. Harmi, että siitä oli kulunut aikaa 6 kuukautta. Lähtökohtaisesti ajattelin, että jos kalastus vastaa lähellekkään Suomen bänkkikisoja, niin on jotain jakoja pärjätä. Liiterit siis kiinni fast intteriin ja katsomaan mitä tapahtuu. Aloitin harjoituspäivän kalastuksen "suoralta". Itse kisassa tälle lyhyelle pätkälle oli laitettu 12 poolia, eipähän tarvinnut ainakaan arpoa minne suuntaan tykittää. Kaloja muljusi aivan rantapenkassa, mutta liitsit eivät näitä kuitenkaan kiinnostaneet. Vaihdoin spottia paikallisten kutsumalle "hautausmaalle", muutama heitto ja pirteä kala täräytti pohjan tuntumasta.

 

Loppupäivän kalastin kaikilla mukana olevilla naruilla ja perhoyhdistelmillä saaden ainoastaan kaksi kilperttiä haaviin. Tässä vaiheessa asetin tavoitteeksi, jos nyt ei yli puolta jaksoista blänkkäisi. Rysä onnistui koijaamaan nirsoja pinnasta ruokailevia kaloja, myös kisassa.  

 

Kisaa edeltävänä iltana kuulimme hieman yllättäen paikan isännän kärräävän traktorillaan kisa-istutusta. Tämä luonnollisesti piristi fiilistä, että kisassa lohi puree meillekkin. Aamulla ihmetystä herätti poolien merkkaaminen värikoodeilla, punainen mahtoi tarkoittaa sitä ettei kannata edes heittää. Kilpailijakortteihin taas merkattiin pituuden sijaan kalan saantiaika. Myöhemmin saatu kala oli arvokkaampi.

Kisa sitten meni minun ja Jugin osalta aivan vihkoon. Paikallisten tekniikoita apinoimalla saimme kahdelta jaksolta kalaa. Kolmelta jaksolta meillä oli hetken aikaa kiinni tärkeät kalat, jotka kuitenkin tippuivat. Haavitsemalla ne olisimme parantaneet sijoitustamme reilusti, lopulta sen ollessa 18/26. Aina ei voi voittaa, mutta siihen pitää pyrkiä. Viereinen pari tiiminimellä "De buzzer" näytti meille mallia.  Kisan loppuvaiheilla kuvassa näkyvältä poolilta kaverit vetivät kaksi kalaa heti pillin jälkeen, kolmannen katkoessa siimat.

Mikko ja Heikki saivat paremmin juonesta kiinni ja olivat kisan puolessavälissä neljänsiä. Heidän loppusijoitus oli kuitenkin tästä kolme numeroa väärään suuntaan. Belgialainen voittajakaksikko sai kisassa 18 kalaa. Oli erittäin opettavaista nähdä, miten täysin erilaista voi istutetun kirjolohen onginta olla kotimaiseen verrattuna. Ensivuoteen.. 

Sumarireissu

Lähdettiin kepit ojossa veneilemään pintovien istareiden perässä. Aloitettiin homma kuitenkin pommittamalla kohoilla niskaa ja päävirran reunaa, ilman tapahtumia. Tässä vaiheessa airo tippui ensimmäisen kerran, sain heitettyä siiman kiinni airoon ja matka jatkui. Laskettelimme kosken alas korrimestoille. 

Lyötiin vene parkkiin. Kalat olivat aralla päällä ja ensimmäinen lohi pintoi kuusi metriä viistoon veneemme yläpuolella. Nälkäinen pulikka hyväksyi perhon ensimmäisellä heitolla.

Oli vuoroni tarjota perhoa aktiivisesti pintovalle kalalle. Vaadittu 5 sekunnin keskittyminen oli itselleni liikaa ja kalan noustessa ajatukseni olivat jo muualla. Tanttu oli potkun verran kiinni, eikä aukaissut sen jälkeen enää suutaan. Jätimme paikan hetkeksi rauhaan. Kävimme kohottelemassa sekä tiputtelemassa airoa ympäriinsä kunnes palasimme takaisin. Soutaja aloitti heittämisen ja puolimetriä keskisuomalaista istukasta oli taas veneessä. 

Litra kahvia oli tehnyt tehtävänsä ja kierin mahahaavan kourissa veneen pohjalla. Kalastuksestani ei tullut mitään. Onneksi maajoukkuetason kaveri näki ahdinkoni ja antoi säälistä minun väsyttää yhden kalan veneeseen.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä niskalle. Airo näki taas tilaisuutensa tulleen ja tiputtautui vapauteen, tällä kertaa lopullisesti. Ensiviikolla hyppäämme lentokoneeseen ja putsaamme palkintopöydän erään vapavalmistajan kutsukilpailussa. Tiedossa on 7 jaksoinen bänkkikisa, jossa kalat ovat isoja.

Mujo

Talvirauhoitus päättyi Muuramenjoella ja huhujen mukaan Päijänteen suunnasta oli tullut satapäinen parvi äkäisiä nousulohia. Oli mukavaa kaivaa rojut kaapista ja lähteä aurinkoiseen keliin joen rannalle.

Ajoitin reissun tarkoituksella iltapäivälle, tarkoituksena odottaa illan hämärtymistä. Parkkipaikalla tapasin kaksi herraa, jotka olivat huitoneet koko päivän tyhjää. Heittelin paikat lämpimäksi alasuvannossa ja lähdin siirtymään ylöspäin. Silmiini osui jääkannella pala aurinkokuivattua kirjolohta. Opiskelijana ei ole varaa jättää tälläistä tilannetta käyttämättä, joten huitaisin fileen naamaani.

Löysin myös joenpenkalta pari hyvässä marinadissa olevaa puistokemistiä. Kalat olivat juuri niin kovalla syönnillä kuin arvelinkin, niin aikaa riitti keskustella näiden kavereiden kanssa mm. saukoista ja kuntaliitoksesta.

'

Saavuin osittain varjossa olevalle palokunnan suvannolle, joka herätti pienen toiveen päästä vääntämään lohta pussiin. Kaloja ei kuitenkaan näkynyt vaan päädyin melkein koiran hampaisiin. Poolissa surffaili myös herkullisen näköisiä sorsia.

Menin autoon hetkeksi itkemään ja odottamaan illan hämärtymistä. Valmistauduin kovaan mättöön ja kasasin varuulta toisen setin. Menin tuttuun spottiin alasuvannolle ja ensimmäisellä heitolla tärähti, kaunis pieni poranokka kääntyi jäälle. Toivoin kalojen aktivoituneen, mutta toisin kävi.

Kalastin pimeään asti saldona toinen hauki ja häikäisevä särkikala. Molemmissa lattanokissa oli puremajälki, epäiltyjen listalla on juopot ja saukko. Eturauhasen jäädyttäminen alkoi olla loppusuoralla ja jouduin luovuttamaan nousulohien suhteen. Seuraavan kerran palaan tänne keväämmällä, kun kalojen kuonot ovat kohti kuohuja.