Lähdettiin kepit ojossa veneilemään pintovien istareiden perässä. Aloitettiin homma kuitenkin pommittamalla kohoilla niskaa ja päävirran reunaa, ilman tapahtumia. Tässä vaiheessa airo tippui ensimmäisen kerran, sain heitettyä siiman kiinni airoon ja matka jatkui. Laskettelimme kosken alas korrimestoille.
Lyötiin vene parkkiin. Kalat olivat aralla päällä ja ensimmäinen lohi pintoi kuusi metriä viistoon veneemme yläpuolella. Nälkäinen pulikka hyväksyi perhon ensimmäisellä heitolla.
Oli vuoroni tarjota perhoa aktiivisesti pintovalle kalalle. Vaadittu 5 sekunnin keskittyminen oli itselleni liikaa ja kalan noustessa ajatukseni olivat jo muualla. Tanttu oli potkun verran kiinni, eikä aukaissut sen jälkeen enää suutaan. Jätimme paikan hetkeksi rauhaan. Kävimme kohottelemassa sekä tiputtelemassa airoa ympäriinsä kunnes palasimme takaisin. Soutaja aloitti heittämisen ja puolimetriä keskisuomalaista istukasta oli taas veneessä.
Litra kahvia oli tehnyt tehtävänsä ja kierin mahahaavan kourissa veneen pohjalla. Kalastuksestani ei tullut mitään. Onneksi maajoukkuetason kaveri näki ahdinkoni ja antoi säälistä minun väsyttää yhden kalan veneeseen.
Paluumatkalla pysähdyimme vielä niskalle. Airo näki taas tilaisuutensa tulleen ja tiputtautui vapauteen, tällä kertaa lopullisesti. Ensiviikolla hyppäämme lentokoneeseen ja putsaamme palkintopöydän erään vapavalmistajan kutsukilpailussa. Tiedossa on 7 jaksoinen bänkkikisa, jossa kalat ovat isoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti