Mujo

Talvirauhoitus päättyi Muuramenjoella ja huhujen mukaan Päijänteen suunnasta oli tullut satapäinen parvi äkäisiä nousulohia. Oli mukavaa kaivaa rojut kaapista ja lähteä aurinkoiseen keliin joen rannalle.

Ajoitin reissun tarkoituksella iltapäivälle, tarkoituksena odottaa illan hämärtymistä. Parkkipaikalla tapasin kaksi herraa, jotka olivat huitoneet koko päivän tyhjää. Heittelin paikat lämpimäksi alasuvannossa ja lähdin siirtymään ylöspäin. Silmiini osui jääkannella pala aurinkokuivattua kirjolohta. Opiskelijana ei ole varaa jättää tälläistä tilannetta käyttämättä, joten huitaisin fileen naamaani.

Löysin myös joenpenkalta pari hyvässä marinadissa olevaa puistokemistiä. Kalat olivat juuri niin kovalla syönnillä kuin arvelinkin, niin aikaa riitti keskustella näiden kavereiden kanssa mm. saukoista ja kuntaliitoksesta.

'

Saavuin osittain varjossa olevalle palokunnan suvannolle, joka herätti pienen toiveen päästä vääntämään lohta pussiin. Kaloja ei kuitenkaan näkynyt vaan päädyin melkein koiran hampaisiin. Poolissa surffaili myös herkullisen näköisiä sorsia.

Menin autoon hetkeksi itkemään ja odottamaan illan hämärtymistä. Valmistauduin kovaan mättöön ja kasasin varuulta toisen setin. Menin tuttuun spottiin alasuvannolle ja ensimmäisellä heitolla tärähti, kaunis pieni poranokka kääntyi jäälle. Toivoin kalojen aktivoituneen, mutta toisin kävi.

Kalastin pimeään asti saldona toinen hauki ja häikäisevä särkikala. Molemmissa lattanokissa oli puremajälki, epäiltyjen listalla on juopot ja saukko. Eturauhasen jäädyttäminen alkoi olla loppusuoralla ja jouduin luovuttamaan nousulohien suhteen. Seuraavan kerran palaan tänne keväämmällä, kun kalojen kuonot ovat kohti kuohuja.